Nyt on syvällistä. niin syvällistä.
Mitä elämä on? ootte varmasti miettiny samaa.
minkä takia me ollaan täällä? mitä me ollaan? onko meille jokin tarkotus, vai onko kaikki vaan sattumaa? vaikka kaikki oliskin vaan sattumaa, niin miks me ajatellaan näitä asioita? miks sä ajattelet samoja asioita ku minä? ihminen on (luultavasti) järkevin otus koko universumissa, mutta siltikään me ei ymmärretä mikä meidän tarkotus on. lisääntyminen on varmaan se meidänkin päätarkotus, mutta mihin se johtaa? eläimet, kasvit ja bakteeritkin lisääntyy, tai jakaantuu, ilman minkäänlaisia pohdintoja olemassaolostaan (?). miks me ihmiset sitten mietitään tämmösiä?
Jokainen teistä on varmasti miettiny mitä me ollaan. mutta, otappa hetki ja laita musiikki pauselle/keskeytä se mitä oot just nyt tekemässä. ja mieti mitä oikeen oot. älä mieti elämän valintoja, älä mieti muita ihmisiä, mieti mikä sä oot. mikä on sun tarkotus tässä kaikkeudessa? mieti niin pitkälle ja vaikeesti ku vaan jaksat...pikkuhiljaa alkaa tuntumaan oudolta, eikö? ja sitten tulee se tunne, että ei, en pysty ajattelemaan enempää (koska en ymmärrä?). mua mietityttää että mikä mua estää miettimästä pidemmälle? onko se vaan se etten minä, pieni ihminen, voi pidemmälle meidän tarkoitusta ymmärtää? vai mistä on kyse? me ihmiset tuskin koskaan tullaan ymmärtämään mitä me ollaan. eikö se pelota teitä? ja kun mietit tarpeeks kauan, niin mua ainakin alkaa pelottamaan. ihan oikeesti, tulee pelottava tunne. se, että mikä oon, mitä teen, mikä tän kaiken tarkotus on, on erittäin pelottavaa. ja se, että mietit kuinka näät tämän maailman vain pelkästään omilla silmilläs, aiheuttaa mulla ainakin erittäin epämiellyttävän tunteen. miks mä nään tän kaiken, mutta en voi nähdä tätä kenenkään muun silmillä? miks minä? miksen oo joku toinen, miksen pysty ymmärtämään enempää? miks nään vaan tän mitä näen? miks mä voin ajatella tämmösiä asioita? miksen pysty jakaa toisten ihmisten kanssa tätä mitä mä näen? oonko yksin tällasten ajatusten kanssa? ymmärtääkö näitä kukaan muu? vaikka ymmärtäiskin, oonko loppupeleissä siltikin yksin kaiken tän tiedon kanssa? miks oon? miksen olis..?
En usko jumalaan. en yhteenkään jumalaan. en usko että meidät luotiin tänne tyhjästä. mistä se meidän luoja sitten olis tullu? "uskon" tieteeseen, toivon että kaikkiin kysymyksiin olis järkevät vastaukset. sillonku on jotain konkreettista näyttöä, niin uskallan uskoa....mitäh?
Mutta, mikä tän homman nimi on? koska mä en ymmärrä näköjään yhtään mitään. ihmiset voi sanoa että joo, mulla on se ja se tutkinto ja tieto ja taito niistä ja näistä jutuista. entäs, mitä sä tiedät elämästä? en puhu nyt elämänkokemuksesta, vaan siitä että mitä tiedät meidän tarkotuksesta? paljonko oot miettiny mitä me ollaan? monesti oot menny sen rajan ulkopuolelle, joilloinka et ymmärrä enää yhtään mitään? mä oon miettiny tuhannet kerrat. enkä siltikään ymmärrä. joka kerta kun tätä asiaa miettii, ajatukset muuttuu entistä vaikeemmiks ymmärtää. tieto lisää tuskaa, näin sanotaan, mutta pitääkö jokin tuska meidät pois täydellisestä tiedostamisesta? mikä tuska? mikä sen estää? miksei me voida ymmätää?
On myöskin erikoista että ollaan olemassa. elämän kehittymiseen tarvitaan miljoonia tai miljardeja vuosia aikaa (aika taas on ihmisen luoma suure, jota kaikkeus tuskin ymmärtää? joten mitä on aika...) ja sellaset olosuhteet jotka on todella vaikeeta saada. mutta silti, täällä me tallataan ja mä mietin tämmösiä. uskon, että universumissa on samanlaisia planeettoja ku meiän maa. tottakai on, mutta se, että onko niillä elämää on eri juttu. meidän maan kaltaisia planeettoja on varmasti miljoonia, ellei miljardeja ympäri universumia, lukemattomissa eri galakseissa. siltikin, universumin suuruus on ihmisen mahdotonta ymmärtää. ja tämä taas tuo esiin sen, kuinka paljon on mahdotonta ymmärtää.
Tällasia asioita on mun mielestä ihan järjetöntä pohtia. mutta silti, haluaisin ymmärtää tän kaiken tarkotuksen. en kuitenkaan usko että tuun koskaan ymmärtämään, niinkun ei varmaan kukaan meistä. silti...on upeeta miettiä näitä asioita, ja joskus myös puhua niistä ihmisten kanssa. kaikki me ollaan tällä samalla planeetalla, eikä täältä oo kun yks tie pois. mutta mihin se vie meidät? lopulta se selviää.
Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti